Noviisista ekspertiksi
Viirin Jounin tämänpäiväisessä Oppimisen ohjaaminen ja oppiva organisaatio -kurssin (OPEA410) luennolla keskusteltiin ja työskenneltiin Eero Rovon Aikuiskasvatuslehdessä 3/1991, s.153-163 julkaistusta Opettajaeksperttiyden kehittyminen - tutkimustuloksia ja näkökulmia -artikkelin pohjalta.
Aiheeseen johdattelu "äänestämällä"
Viiri on luennoitsijana todella leppoinen jopa viihdyttävä. Hän on tämän vuoden luentojen aikana käyttänyt useita eri lähestymistapoja asioihin. Mm. syksyllä hän antoi luennon aluksi kirjoittaa kukin oman käsityksemme siitä kuinka/miksi revontulet syntyvät. Oma selitykseni ei oikein osunut kohdalleen vaikka olinkin joten kuten oikeilla jäljillä auringosta lähtevien hiukkasten ajautumisesta maapallon magneettisille navoille ja jotain sinnepäin...
No joka tapauksessa, tänään sitten Viiri jakoi meille luennon alussa suuret K- ja E-kirjaimet. Tämän jälkeen hän esitti Rovon artikkelin pohjalta 10 väitettä ja pyysi meitä esittämään käsityksemme asiasta näyttämällä lapuillamme joko "K niinko Kyllä" tai "E niinkös Ei". Normaalissa "opettaja kysyy, oppilas vastaa" -asetelmassa vain yksi oppilas pääsee vastaamaan ja samalla paine epäonnistumisesta kasvaa huomattavan suureksi. Tottakai tässä esitetty kyllä-ei-asetelma ei sovi kaikkeen, mutta opettaja voi nopeasti päästä perille siitä ovatko oppilaat ymmärtäneet esim. avainkäsitteitä tai -konsepteja vai eivät ja saada vieläpä melko kattavan kuvan asiasta "tavallista" lähestymistapaa huomattavasti pienemmällä "kipukynnyksellä" eli oppilaille aiheutuvan väärän vastauksen pelolla.
Yhteistoiminnallinen työskentely
(Hyppää yli jos kotiryhmä-asiantuntijaryhmäidea on tuttu)
Käytimme yhteistoiminnallista oppimista: muodostimme ensin neljän hengen ryhmät, joissa jokaisella oli kaksi eri väitettä aiheeseen liittyen. Tämän jälkeen siirryimme "asiantuntijaryhmiin" eli ryhmiin, joihin tuli jokaisesta ryhmästä ne joilla oli samat väitteet työstettävänään. Asiantuntijaryhmissä keskustelimme aiheesta ja etsimme eri näkökulmia ja tämän jälkeen palasimme omaan alkuperäiseen ryhmäämme ja kukin opetti omassa asiantuntijaryhmässä kerätyt näkökulmat muille oman ryhmän jäsenilleen.
Asiantuntijuuden vaiheet
Näitä voisi elaboroida huomattavasti enemmän, mutta laitan (ainakin toistaikseksi) asiat muistiin yksinkertaisena listana:
- Noviisi
- Kehittynyt aloittelija (advanced beginner)
- Osaava suorittaja (competent performer)
- Taitava suorittaja (proficient performer)
- Ekspertti
Muistelen puhuneeni vastaavasta asiasta noin vuosi sitten enoni kanssa ja veikkaan, että aiheesta löytyy netistä paljon materiaalia...ainakin englanniksi...en tosin ole vielä ettinyt...noh, tein muutaman haun, ei oikein kunnolla tärpännyt, mutta löytyi ainakin tämä: Benner's Stages of Clinical Competence.
Uskoisin tämän aiheen liittyvän läheisesti myös oppilaan vastuunkantokykyyn. Mikäli annan oppilaalle liian vaativan/laajan tehtävän liian varhain, hän todennäköisesti tuskastuu ja/tai luovuttaa. Sama lopputulos on todennäköisesti mikäli annan oppilaalleni tehtävän, joka on hänen osaamistasoonsa nähden aivan liian yksinkertainen ja uusia näköaloja/haasteita tarjoamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti