Tänään TIEA361, Tietotekniikan opettajan työvälineitä -kurssin oppimistehtävää työstäessäni tuli mieleeni tiedollisen osaamisen hierarkiajako, josta olin joskus kuullut mainittavan. Tutkin asiaa netistä ja löysin käsitteen nimeltä Bloomin taksonomian, tietoon liittyvän osaamisen luokittelun, jota ilmeisesti sovelletaan tai on ainakin sovellettu mm. opetussuunnitelmia luotaessa.
Kävin muutama tunti sitten palauttamassa muutaman lainassa olleen 9.luokan matikan kirjan Norssin matikanopettajien työhuoneeseen ja huomasin pöydällä kirjan nimeltä Aloittelevan opettajan käsikirja. Huoneessa olleet opettajat, Leena Reinikka ja Hannu Raninen, kommentoivat kirjaa hyödylliseksi. Takakannen perusteella vaikutti lukemisen arvoiselta.
Förbom, Maria. Mentori - Aloittelevan opettajan käsikirja. Tammi. 2003.
Luin Valittujen Palojen Helmikuun 2006 numerosta (s. 116-122) artikkelin lukihäiriöstä ja sen tunnistamisesta.
Moni lapsi salaa lukivaikeuden hyvän muistinsa avulla, jolloin ongelma saattaa tulla ilmi vasta ala-asteen loppuvaiheessa.
- Sally Shaywitz
Jos lapsi oppii tietyt asiat hyvin helposti mutta jotkin toiset taas teettävät paljon töitä, jotain saattaa olla vialla.
- Barbara Young
Opettajien saattaa olla vaikea ymmärtää, että fiksullakin lapsella voi olla oppimisvaikeuksia.
- Nancy Cohen
Artikkelin mukaan tyypillisiä lukivaikeuden merkkejä ovat seuraavat:
Viirin Jounin tämänpäiväisessä Oppimisen ohjaaminen ja oppiva organisaatio -kurssin (OPEA410) luennolla keskusteltiin ja työskenneltiin Eero Rovon Aikuiskasvatuslehdessä 3/1991, s.153-163 julkaistusta Opettajaeksperttiyden kehittyminen - tutkimustuloksia ja näkökulmia -artikkelin pohjalta.
Viiri on luennoitsijana todella leppoinen jopa viihdyttävä. Hän on tämän vuoden luentojen aikana käyttänyt useita eri lähestymistapoja asioihin. Mm. syksyllä hän antoi luennon aluksi kirjoittaa kukin oman käsityksemme siitä kuinka/miksi revontulet syntyvät. Oma selitykseni ei oikein osunut kohdalleen vaikka olinkin joten kuten oikeilla jäljillä auringosta lähtevien hiukkasten ajautumisesta maapallon magneettisille navoille ja jotain sinnepäin...
No joka tapauksessa, tänään sitten Viiri jakoi meille luennon alussa suuret K- ja E-kirjaimet. Tämän jälkeen hän esitti Rovon artikkelin pohjalta 10 väitettä ja pyysi meitä esittämään käsityksemme asiasta näyttämällä lapuillamme joko "K niinko Kyllä" tai "E niinkös Ei". Normaalissa "opettaja kysyy, oppilas vastaa" -asetelmassa vain yksi oppilas pääsee vastaamaan ja samalla paine epäonnistumisesta kasvaa huomattavan suureksi. Tottakai tässä esitetty kyllä-ei-asetelma ei sovi kaikkeen, mutta opettaja voi nopeasti päästä perille siitä ovatko oppilaat ymmärtäneet esim. avainkäsitteitä tai -konsepteja vai eivät ja saada vieläpä melko kattavan kuvan asiasta "tavallista" lähestymistapaa huomattavasti pienemmällä "kipukynnyksellä" eli oppilaille aiheutuvan väärän vastauksen pelolla.
(Hyppää yli jos kotiryhmä-asiantuntijaryhmäidea on tuttu)
Käytimme yhteistoiminnallista oppimista: muodostimme ensin neljän hengen ryhmät, joissa jokaisella oli kaksi eri väitettä aiheeseen liittyen. Tämän jälkeen siirryimme "asiantuntijaryhmiin" eli ryhmiin, joihin tuli jokaisesta ryhmästä ne joilla oli samat väitteet työstettävänään. Asiantuntijaryhmissä keskustelimme aiheesta ja etsimme eri näkökulmia ja tämän jälkeen palasimme omaan alkuperäiseen ryhmäämme ja kukin opetti omassa asiantuntijaryhmässä kerätyt näkökulmat muille oman ryhmän jäsenilleen.
Näitä voisi elaboroida huomattavasti enemmän, mutta laitan (ainakin toistaikseksi) asiat muistiin yksinkertaisena listana:
Muistelen puhuneeni vastaavasta asiasta noin vuosi sitten enoni kanssa ja veikkaan, että aiheesta löytyy netistä paljon materiaalia...ainakin englanniksi...en tosin ole vielä ettinyt...noh, tein muutaman haun, ei oikein kunnolla tärpännyt, mutta löytyi ainakin tämä: Benner's Stages of Clinical Competence.
Uskoisin tämän aiheen liittyvän läheisesti myös oppilaan vastuunkantokykyyn. Mikäli annan oppilaalle liian vaativan/laajan tehtävän liian varhain, hän todennäköisesti tuskastuu ja/tai luovuttaa. Sama lopputulos on todennäköisesti mikäli annan oppilaalleni tehtävän, joka on hänen osaamistasoonsa nähden aivan liian yksinkertainen ja uusia näköaloja/haasteita tarjoamaton.
Tämän päivän opettajaharjoittelun palaveerauksessa LRE:n kanssa tuli esille myös opetustyyleihin, oppijan tarpeisiin ja näiden yhteensovittamiseseen liittyvä teoreettinen malli, SSDL-malli: Staged Self Direction Learning model. Tämän ja muiden vastaavien mallien teoriapohjaan tarttisi tutustua tarkemmin, tässä lista linkeistä, jotka ensimmäisenä tulivat vastaan aiheeseen liittyen:
Based on the Situational Leadership model of Hersey and Blanchard, the Staged Self-Directed Learning Model proposes that learners advance through stages of increasing self-direction and that teachers can help or hinder that development. Good teaching matches the learner's stage of self-direction and helps the learner advance toward greater self-direction. Specific methods are proposed for teaching students at each stage, although many different teaching styles are good when appropriately applied. Several pedagogical difficulties are explained as mismatches between teacher style and learner stage, especially the mismatch between a student needing direction and a non-directive teacher. The model is applied to a course, a single class, and the overall curriculum.
Grow, Gerald O. (1991/1996). "Teaching Learners to be Self-Directed." Adult Education Quarterly, 41 (3), 125-149. Expanded version available online at: http://www.longleaf.net/ggrow
Tänään OPEA510:n eli pedagogisten aineopintojen ekan opetusharjoittelun oppituntisuunnitelmapalaverissa tuli mieleeni, että olen jossain joskus kuullut teoriasta oppimisen tasoista eli siitä missä järjestyksessä oppiminen tavallaan etenee. Kysyin tästä ohjaavalta opettajaltani ja hän viittasi tutkijaan nimeltä Clark. Yritin etsiä netistä kyseisen kaverin kirjoittamaa teoriaa oppimisen tasoista, mutten oikein onnistunut löytämään mitään selkeää.
Täytyy vielä kysäistä asiasta matematiikan didaktikoltani, mutta tässä vaiheessa laitan talteen Tukholman Karolinska Institutetin Centre for Cognition, Understanding & Learning'n sivuilta löytämäni Oppivan organisaation työntekijä - kyborgi? -Powerpoint-esityksen sivulta 5 löytyvän listauksen oppimisen tasoista. (Sama esitys html-muodossa)
Eli nyt ne oppimisen tasot:
En ehkä ihan täysin ole samaa mieltä näistä, listan alussa pitäisi mielestäni olla "tunnistaminen" tai jotain vastaavaa. Lisäksi "Sovellus" ja "Ymmärrys" eivät välttämättä mielestäni ole aina tässä järjestyksessä, sillä mielestäni on vaikea kyetä täysipainoisesti soveltamaan tietoa esim. uuteen tilanteeseen jos ei ensin ymmärrä ilmiötä. Ehkä tässä sanalla "Sovellus" viitataankin jonkun mekaanisen taidon toistamiseen, mikä ei välttämättä edellytä ymmärrystä vaan ymmärrys kasvaa vähitellen mm. tuon toistamisen kautta. No, oli miten oli, toimii tuo listaus ainakin jonkinlaisena lähtökohtana ja apuna oppituntien vaatimustasoja suunniteltaessa. Täytyy tutkia aihetta lisää...
Tee linkki blogiini niin saat automaattisesti linkin takaisin omalle sivullesi sen jälkeen kun joku (vaikka sinä itse) klikkaa luomaasi linkkiä.
