Opettajuuteen liittyviä filosofisia teesejä

Tänään OKL:n didaktikkomme Kaartisen Sinikan OPEA110-kurssin (Kasvattajan etiikka ja kasvatusfilosofia) demossa Sinikka antoi tehtäväksi kirjoittaa kolme omaan opettajuuteen liittyvää teesiä, jotka voisi kiinnittää vaikka oman matematiikan luokan oven yläpuolelle tai luokan seinälle.

Itse hahmottelin seuraavia. Osan näistä olen kuullut/lukenut jostain aiemmin:

• Erehtyminen on sallittua. Matematiikka on kuin polkupyöräilyä - pyöräilemään ei opi katsomalla vaan yrittämällä.
• Jos ajattelen "En minä kuitenkaan opi", en varmaan opikaan.
• Ihminen, joka ei (koskaan) tee virheitä, ei todennäköisesti tee mitään muutakaan.
• Mathematics is not a spectator sport.
• Know your limits...and then break them.

Muita esitettyjä teesejä oli mm.:

• Barbababa voi olla muutakin kuin piirroshahmo. [Heli; kyseenalaistaminen sallittua, monimerkintäisyys]
• Ei eksyvä tietä kysy. [Harri]
• Kysymys on tärkeämpi kuin vastaus. [en muista kuka tämän esitti]
• Kukaan ei ole täydellinen...ei edes matematiikan opettajasi. [Ari muistaakseni]
• Matematiikka on sekä tie että päämäärä. [Mikko]