Luokan puhuttelusta ja koetehtävistä

Tulin juuri kotiin OPEA510:n ryhmäpalaverista, jossa purettiin havaintoja 2h alakoulun matematiikan oppituntien ja 2h yläkoulun/lukion muun kuin matematiikan tuntien seuraamisesta. Päällimmäisenä mieleeni jäi kaksi asiaa:

1. luokan puhuttelu sinä-muodossa ja
2. kokeessa sellaisen tehtävän tekeminen, että oppilaan tehtävänä on kirjoittaa kokeen aihepiiriin liittyvä tehtävä ja ratkaista se.

1. Luokan puhuttelusta sinä-muodossa

Aiheesta heiteltiin kommentteja sekä puolesta että vastaan. Aihe oli tullut esille erään ryhmäläisen seuraamalla lukion oppitunnilla, jolla opettaja oli tätä puhuttelutapaa käyttänyt. Itse kommentoin, että ehkä lukiossa tämä puhuttelutapa voi tuntua oppilaista liian holhoavalta...joskaan ei välttämättä. Erityisesti peruskoulun puolella olen sitä mieltä, että tämä voisi hyvinkin olla käyttökelpoinen idea...miksei lukiossakin. Pitää kysyä oppilailta itseltään kunhan olen vakituisena opettajana tai esim. ensi kevään pidemmällä harjoittelujaksolla.

RPI, palaveria vetänyt ohjaava opettaja, sanoi käyttävänsä tätä puhuttelutapaa omassa opetuksessaan. Totesi ettei hän ole varma onko tällä vaikutusta, mutta ainakin puhuttelu on tällöin henkilökohtaisempi kullekin oppilaalle. "Avaa kirja sivulle x" mieltyy oppilaan mielessä paljon helpommin juuri itselle kohdistetuksi kuin "Avatkaa kirjat sivulle x". Alakoulun opettajat käyttävät tätä puhuttelutapaa runsaasti ja alakoulun tunnilta RPI itsekin totesi ottaneensa tuon "mukaansa". Hän totesi lisäksi: "Taidan huomenna kysyä oppilailta kirjallisena mitä he asiasta ajattelevat."

2. Koetehtävä, jossa oppilas itse kirjoittaa tehtävän ja ratkaisee sen

Vaikuttaisi erittäin hyvältä ja toteuttamiskelpoiselta idealta. Voisi ensimmäisellä kerralla kokeilla esim. bonus-tehtävänä. Jos tätä harrastaisi toistuvasti esim. jokaisessa tai joka toisessa kokeessa esim. seiskaluokan alusta alkaen kuten RPI ehdotti, voisi tämä hyvinkin aktivoida oppilaita ideoimaan tehtäviä kurssin aikanakin ajatuksella: "Millaisen tehtävän kirjoittaisin tästä kokeeseen."

Arvosteluun liittyen tulisi tehtävälle tietysti laittaa ehdoksi, että sen on liityttävä koealueeseen. Oppilaat tuskin rupeaisivat koetilanteessa kirjoittamaan itselleen kovinkaan helppoa tehtävää vaan todennäköisemmin tekisivät niin vaikean kuin osaisivat. Tällöin, kun opettaja tuntee oppilaiden tason, voi hän arvioida kunkin tehtävän oppilaan osaamistason mukaan ja hyvinkin eritasoisista tehtävistä voi kaikista saada täydet pisteet kun tehtävä suhteutetaan oppilaan senhetkisiin taitoihin.

Tätä konseptia voisi laajentaa myös siten, että oppilaita pyydettäisiin ennen koetta kirjoittamaan mielestään hyvä koetehtävä. Opettaja keräisi tehtävät ja mikäli mahdollista, oikeasti valitsisi yhden oppilaiden kirjoittaman tehtävän varsinaiseksi koetehtäväksi. Tämä todennäköisesti omalta osaltaan innostaisi oppilaita tekemään parhaansa ja kehittämään taitojaan.