Sudokuja junassa

Tänään matkustin VR:n kantamana välin Jyväskylä-Tampere-Hyvinkää matkalla Nurmijärven naapuriin Rajamäelle.

Junassa vinosti käytävän toisella puolella istui kaksi tyttöä, jotka juttelivat värikkäästi jotain lehteä yhdessä selatessaan. Itse luin Marvin L. Lubenowin kirjoittamaa, Matti Leisolan suomeksi toimittamaa kirjaa nimeltä Myytti apinaihmisestä - kiista fossiilien ajoituksesta. Aikani luettuani kuulin tyttöjen hihkaisevan käytävän toiselta puolelta: "Hei täällä on Sudoku!"

Kuulin Sudokuista henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran muutama kuukausi sitten opettajakoulutuksen ohjaavalta opettajaltani Erkki Saraselta. En kuitenkaan ollut aiheeseen juurikaan perehtynyt ja päätin käydä tyttöjä aiheesta jututtamassa.

Sain keskustellessani selville, että tytöt olivat 8.luokkalaisia ja että he olivat molemmat tutustuneet Sudokuihin koulussa. Niitä oli tehty mm. kemian ja matematiikan tunneilla. Kysyin olivatko Sudokut isokin villitys ja tytöt vastasivat myöntävästi. Kysyin ketkä kaikki Sudokuja tekevät, esim. tekevätkö vain ne jotka pitävät tai ovat hyviä matikassa. Vastaukseksi sain: "Meidän luokalla ainaki Sudokuja tekee kaikki." Kysyin tytöiltä ovatko he aiemmin harrastaneet esim. ristikoita tai kryptoja. Toinen oli, toinen ei...

Mikä Sudokuista tekee niin suosittuja että yläasteelaiset tekevät niitä vapaaehtoisesti? "Ne on mukavan haastavia ja aika menee nopeesti", totesivat tytöt. Mitä muuta innostukseen sisältyy, kuinka laajalle Sudoku-villitys on levinnyt?